Koiramamman elämää


Heips! Mistähän alottaisin? Olen ollut monta kertaa aloittamassa tätä postausta, mutta aina se on jäänyt. Lähes kaiken vapaa-ajan (tarkoittaa siis sitä, kun Toivo nukkuu :D) olen käyttänyt joko kodin siivoiluun tai muihin kotitöihin, päikkäreihin tai sohvalla löhöämiseen. Blogin päivittäminen ei ole ollut ensimmäisenä mielessä eikä toisaalta mitään kovin jännää ole tapahtunut. 

Koiramammana oleminen on yllättänyt. En muistanut, että voisin olla näin väsynyt tai että käteni ja varpaani olisivat niin kovilla haha. Toivo on ollut meillä pian kaksi viikkoa ja koko ajan kyllä helpottaa. Meillä nukutaan jo öitä ilman yöheräilyä, joka on IHANAA! Pidetään sormet ristissä, että Toivo on ymmärtänyt öiden olevan nukkumista varten. Helpottaa kummasti, kun ei tarvitse heräillä parin tunnin välein. Päikkärit on silti olennainen osa meidän päivää, jotta jaksaa taas.


Mutta kyllä meillä on ollut ihanaa. Rakastan tuota pientä riiviötä niin mahdottoman paljon. Meinaan olla vähän ylihuolehtivainen kaikesta ja äitini mukaan äidin vaistoni ovat heränneet. :D Yhtenä iltana Toivo aiheutti melkein sydänkohtauksen, kun näin sen syömässä ulkoillessamme jotain oransseja marjoja. Yhden onnistuin saamaan suusta pois, mutta koska mulla ei ollut varmuutta marjasta tai siitä, että oliko Toivo kerennyt syödä niitä enemmänkin, niin päätin soittaa eläinlääkärille. Päätettiin varmuuden vuoksi oksetuttaa Toivo, mutta silti pelotti koko yö. Onneksi mitään oireita ei ilmaantunut, joten selvittiin vain säikähdyksellä.. Taas tuli huomattua, että on nuo pienet nopeita.

Onneksi olen päässyt jo osittain myös takaisin omien rutiinien pariin. Ensimmäinen viikko tuli vietettyä 90 % kotona, joten nyt pääsee taas melko normaaliin tapaan käymään salilla, kaupassa tai koulussa. Osaa arvostaa kotona vietettyä aikaa pienen kanssa ihan eri tavalla. En kyllä vaihtaisi mistää hinnasta pois <3

Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi!