Kun pää meinaa hajota


Heräät aamulla tukalaan oloon. Joko nenä on niin tukkeessa, ettei henki kulje tai kurkkua kaihertaa, että on pakko yskiä. Neljäs päivä, kun olet edelleen kipeenä. Yrität ajatella postiivisesti - saapahan nukkua niin pitkään kuin haluaa tai katsoa leffoja vaikka koko päivän. Ravaat sängystä ainoastaan vessaan tai keittiöön. Kokeilet josko makuaisti olisi tullut takaisin. No ei ole. Ärsyttää, sillä onko mitään turhempaa kuin syödä, vaikka ei maista mitään? On kuitenkin pakko, sillä normaali 2-3 tunnin ruokarytmi saa muuten mahan kurnimaan ja nälkäkiukun aikaan. 

Odotat koko päivän, että poikaystävä tulisi töistä kotiin. Laittelet kavereille viestiä, lässyttelet koiralle ja pyydät sitä antamaan rakkautta. Puhut jopa itseksesi. Turhauttaa.

Selkään (tai no koko kroppaa) alkaa särkemään pelkkä sängyllä tai sohvalla makoilu. Ei voi muuta. Ei enää jaksa katsoa telkkaria, ei jaksa olla koneella saati puhelimella. Ei kyllä jaksa enää nukkuakaan. Kun oot maannut kotona neljä päivää putkeen, alkaa pää vähitellen hajoamaan. Ja kyse on vain parista hassusta päivästä, HUH!



Viime viikko oli oikeasti aika raskas, vaikka kyseessä ei ollut mitään sen kummempaa kuin flunssa. Ehkä viime keväinen pitkä sairasjakso on vielä liian tuoreessa muistissa, että pää alkoi hajota jo parin päivän kotona makoilun jälkeen. Onneksi nyt alan olla jo täysin terve ja olen päässyt taas töiden ja urheilun pariin. Osaa taas arvostaa terveyttä ja terveitä päiviä! 

Tuntui niin hyvältä päästä useamman päivän jälkeen raikkaaseen ulkoilmaan. Innostuin samalla napsimaan puhelimella nämä postauksen kuvat, kun vein Zazun metsään juoksentelemaan. Ihanaa, että on kuitenkin vielä vihreää - Suomen luonto on niin kaunis! Oletteko te pysyneet kesän terveenä?

Mukavaa keskiviikkoa! :)



Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi!