Kun kaipaa hetken omaa aikaa






Välillä tulee hetkiä, kun kaikki ärsyttää ja turhauttaa. Omista ajatuksista ei saa kiinni ja olo on tympääntynyt, vaikkei sille edes löytyisi syytä. Aina, kun kaipaan hetken rauhaa ja tilaa omille ajatuksilleni, hakeudun veden tai luonnon ääreen. Ei ole mitään mieltä rauhoittavampaa kuin kuunnella laineiden liplatusta, lintujen laulua, tuulen huminaa ja muita luonnon ääniä.

Viime viikolla joku ilta oli tällainen olo. Hyppäsin Zazun kanssa pyörän selkään ja suuntasin yhteen lempparipaikkaani. Meitä vastassa oli super söpöjä lampaita, joita Zazu tutkaili parin metrin päästä varovaisesti. Metsässä oli kamala määrä itikoita, joten piti aika nopeasti jatkaa matkaa. Kävelimme  puoli kilometriä ja pysähdyimme kalliolle istuskelemaan. Zazu kirmaili innoissaan vedessä ja itse nautin kuumista auringonsäteistä ja hiljaisuudesta. Harmitti, etten pakannut juomista tai eväitä mukaan, sillä olisi tehnyt mieli jäädä pidemmäksikin aikaa loikoilemaan. Päätin, että heti kun kelit taas lämpenevät, suuntaan tuonne nauttimaan vapaapäivääni :)

Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi!