Minkälaista on olla erityisherkkä?


Erityisherkkä ei ole sanana enää niin tuntematon kuin se joskus oli, mutta mistä sen voi tunnistaa? Olen jo nuoresta lähtien aistinut itsessäni piirteitä, joita muissa ei välttämättä ole tai näy yhtä vahvasti. Se ehkä omalta osaltaan sekoitti pääkoppaani yläaste- ja murrosikäisenä, kun huomasin etten olekaan ihan samanlainen kuin muut. Sitä tuli käytyä jos jonkinlaista kamppailua oman identiteetin ja itsetunnon kanssa. Siitä tulen ehkä joskus kertomaan enemmän - vielä ei kuitenkaan tunnu siltä.
Erityisherkkyys on synnynäinen piirre, ja kun tajusin sen, opin pikkuhiljaa hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Koen monet asiat normaalia voimakkaammin, jonka takia myös väsyn nopeammin. Erityisesti tilanteet, joissa on paljon tuntemattomia ihmisiä, saa minut toisinaan nopeasti uupumaan. Usein nautin ihmisten seurasta, mutta sen vastapainoksi tarvitsen todella paljon omaa aikaa. Koti on minulle tästäkin syystä erityisen tärkeä turvapaikka.


Olen tunnistanut itsestäni erilaisia piirteitä, jotka vastaavat erityisherkän ominaisuuksia:
  • Ensinnäkin olen todella herkkä. Itken lähes tulkoon aina, kun näen vähänkään surullisen tai ylisöpön videon, saan palautetta jostakin tekemästäni asiasta (vaikka se olisikin asiallista), otan helposti nokkiini ja arvioin omaa käytöstäni lähes tulkoon jatkuvasti. En voisi kuvitella pitäväni minkäänlaista puhetta läheisilleni, sillä puhumisesta ei yksinkertaisesti tulisi mitään - siis itkuni takia :D
  • Aistin muiden ihmisten mielialat helposti. Tunnen ja näen heti, jos jokin vaikka vaivaa toista. Vaikka piirre on monessa tilanteessa hyödyllinen, on se toisinaan todella rankkaa. Etenkin, jos kyse on minulle läheisistä ihmisistä. Silloin vaivaan myös omaa mieltä ehkä vähän liikaakin, ja koitan keksiä tilanteeseen ratkaisua ja auttaa parhaani mukaan.
  • Edelliseen viitaten olen myös todella empaattinen. Tämä pätee myös erityisesti silloin, jos kyse on minulle tutuista ihmisistä. Jos joku on surullinen, saa se myös minut surulliseksi. Sama pätee toki iloisiinkin seikkoihin.
  • Murehdin myös muiden murheita ja koitan keksiä niille ratkaisuja. Tämä on yksi rankimmista piirteistäni liittyen erityisherkkyyteen. Välillä käyn pääkopassani taistelua siitä, missä menee normaalin raja. Minkä verran voin kantaa toisten huolia ja taakkoja rasittamatta liikaa itseäni?
  • Mietin ja ajattelen toisinaan aivan liikaa eli analysoin ihmisiä, tilanteita.. Esimerkkinä myös tilanteet, joissa pitäisi tehdä päätöksiä. Huh, puntaroin molempia vaihtoehtoja aina usealta eri kantilta, vaikka kyseessä olisi pelkästään päätös, että ostaako karkkia vai sipsiä.
  • Ja viimeisenä asia joka vaivasi etenkin nuoruudessa, nimittäin punastuminen. Tähän ei edes löydy oikein syytä, mutta olen vain koittanut oppia hyväksymään asian. Olen tällainen kuin olen - ja hyvä niin.

Erityisherkille ominaisia piirteitä, joita en tunnista itsestäni niin vahvasti, ovat mm. tiettyjen aiestien yliherkkyys. Etenkään maut, valot ja värit eivät vaikuta minuun - ainakaan mitenkään erityisen voimakkaasti. En myöskään koe olevani mitenkään erityisen taitava luovissa asioissa. Toisaalta erityisherkäksi luokitteleminen ei tarkoita sitä, että jokainen piirre näkyisi tai kuvastaisi sinua. Kaikki on myös tässä asiassa yksilöllistä. Koitetaan siis jokainen hyväksyä itsemme sellaisina kuin olemme tänne syntyneet. <3  PS. Suosittelen jokaista aiheesta kiinnostunutta lukemaan kirjan Eritysherkkä ihminen. 
Ihanaa perjantaita ja pian alkavaa viikonloppua! :)

4 kommenttia

  1. Siis tiiätkö, aloin tutkia sun blogia tarkemmin ja löysin vielä paljon lisää yhtäläisyyksiä meistä!! Siis tää erityisherkkyys on niin lähellä, ja kirjoitin tästä itsekin maaliskuun lopussa. Ja samoin ferritiini, ai että sen kans on ollut täälläkin ongelmia! Viimeksi mun ferritiini tais olla 8, eli ei vahvasti mene täälläkään. Pitääpä jutella näistä lisää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana <3 Hei todellakin! Tää ferritiinihomma on niin monimutkainen, että oikeesti vertaistuki ois paikallaan :D Muistuta mua ens kerralla haha :D

      Poista
  2. Hei,ihana oli lukea ajatuksiasi erityisherkkyydestä. Itsekin koen olevani erityisherkkä ja tunnistin kyllä hyvin itseni tekstistäsi. Kirjoittelin myös joku aika sitten aiheesta blogiini: www.satumaistaajattelua.home.blog
    Ihanaa kesän odotusta :)
    Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kuulla, että tykkäsit <3 On valtavan helpottavaa, kun tunnistaa itsestään piirteitä, jotta voi myös omalla käyttäytymisellään vaikuttaa niihin. Pitääpäs käydä lukemassa ja kiitos samoin sulle Satu! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!