Elämä on täynnä valintoja ja mahdollisuuksia



Oletko huomannut, että elämä on täynnä mahdollisuuksia? Oli kyse sitten työhön, perheeseen, terveyteen tai omaan ajatteluun liittyvää. Vähän kaikkialla jopa tyrkytetään ajattelutapaa "Kaikki on mahdollista. Vain sinä olet vastuussa elämästäsi, joten tee siitä omanlaisesi." jne. Itselläni on vähän ristiriitaiset fiilikset tästä ajattelutavasta. On valtavan hienoa, että meille kaikille koitetaan luoda uskoa siitä, että pystymme mihin tahansa ja voimme saavuttaa sen, mitä kaikkein eniten elämältämme haluamme. Uskon myös näihin sanontoihin, koska tottahan ne ovat. Mustavalkoisesti ajateltuna vain sinä olet vastuussa elämästäsi. 


Välillä tuntuu kuitenkin siltä, että mahdollisuuksia on jopa liikaa. Pää menee pyörälle jo pienemmästäkin valinnasta, kun vaihtoehtoja on tolkuton määrä. Jokainen joutuu tekemään elämässään koko ajan päätöksiä, mutta mitä suuremmasta asiasta on kyse, sitä vaikeampaa se on. Entä sitten, jos ei tiedä mitä tehdä? Suuret päätökset elämässä aiheuttavat pelkoa ja huolta ja usein saavat epäilemään omia kykyjään. Olisiko minusta siihen? Mitä, jos epäonnistun? Olenko nyt täysin varma valinnastani? Suuremmat päätökset aiheuttavat  itselleni helposti ahdistusta. Olen muutenkin persoona, joka ei ole hyvä tekemään päätöksiä. Pitää aina punnita eri vaihtoehtoja ja mielellään joka ikisestä perspektiivistä. Sitten iskee tuplasti pahempi ahdistus, kun ei osaa tehdä päätöksiä. Pahimmillaan alkaa surkutella, kuinka elämä valuu hukkaan tässä jahkaillessa.

Toisaalta päättämättä jättäminenkään ei ole hyvä vaihtoehto. Silloin voi ajatella, ettei tehnyt väärää valintaa, mutta ei myöskään elänyt elämää. Kyllä päätöksenteko lopulta kannattaa aina.


Me kaikki teemme elämässämme koko ajan pienempiä ja suurempia valintoja. Esimerkiksi hakiessani yliopistoon uudelleen kerta toisensa jälkeen, piti aina hylätyksi tulemisen tiedon saatuani pohtia, haenko yliopistoon vielä kerran vai keksinkö toisen suunnitelman. Silloin päätin hakea uudelleen, vaikka välillä olinkin menettää toivoni. Neljänellä kerralla tärppäsi ja pääsin opiskelemaan.

Hetki sitten painin vähän samanlaisten ongelmien kanssa. Olin jo useamman kuukauden ajan pohtinut, josko yrittäisin hakea siirtoa maisterivaiheeseen Helsinkiin. Todennäköisyys sille, että molemmat päästäisiin sisälle (2 aloituspaikkaa) oli aika olematon, mutta silti kiinnosti tietää miten kävisi.  En edes tiennyt, otettaisiinko paikkoja vastaan. Pohdin sitä, että jäisikö tämä vaivaamaan minua, jos emme edes hakisi. Sitten voisin ainakin sanoa yrittäneeni. Tätä tekstiä kirjoittaessani päätin vielä ottaa hakijapalveluun yhteyttä ja varmistaa, että hakuehdot varmasti täyttyvät kohdallamme. Selvisi, että kandi olisi sittenkin pitänyt saada valmiiksi huhtikuun alkuun mennessä, joten eipähän tarvinnut enempää miettiä. Heti tuli levollisempi fiilis, kun ei tarvitse enää päätä vaivata.

Ehkä tällaisten asioiden pohtiminen on osa aikuistumista ja edelleen sitä oman paikan löytämistä. Hyvähän se on aina aika-ajoin pysähtyä pohtimaan, millaisen elämän minä oikein haluan. ♡

Raikas sitruunamarenkipiiras

Heippa! En kestä, miten paljon sää on tänään vaihdellut. Aamulla kuudelta lähtiessäni töihin oli kunnon lumimyräkkä ja auton sai kaivaa lumikasan alta. Pari tuntia siitä paistoi aurinko ja sama homma uudelleen. Juuri nyt paistaa aurinko, mutta pakko ottaa lyhyet päikkärit ennen ulkoilua. Ihan rättipoikki olo!

Tämän sitruunamarenkipiirakan ohjeen olen jakanut jo aiemmin, mutta mielestäni se sopii täydellisesti kevääseen. Kokeilkaa ihmeessä, jos kaipaatte jotakin makeaa tarjolle kahvipöytään :) Mukavaa tiistaita!

Sitruunamarenkipiiras
Sitruunamarenkipiiras
Pohja:
125g voita
1 rkl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
1 keltuainen
1 rkl kylmää vettä
Voiteluun:
1 keltuainen
Täyte:
2,5 dl vettä
1,5 dl sokeria
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
2 rkl perunajauhoja
3 keltuaista
Marenki:
3-4 valkuaista
1 dl sokeria


1. Valmista pohja yhdistämällä pehmeä rasva ja kaikki kuivat aineet keskenään. Lisää keltuainen sekä vesi ja sekoita kaikki aineet tasaiseksi taikinaksi. Painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille.
2. Voitele pohja munalla ja pistele sitä haarukalla. Paista pohjaa 200 asteisessa uunissa noin 12-15 minuuttia.
3. Mittaa kaikki täytteen aineet kattilaan. Kuumenna seos ja hämmennä koko ajan kiehumispisteeseen saakka.
4. Ota kattila levyltä, kun täyte on saonnut. Jäähdytä. Kaada hetken aikaa jäähtynyt täyte esipaistetun pohjan päälle.
5. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeria vähitellen ja vatkaa voimakkaasti. Levitä tai pursota marenki täytteen päälle.
6. Paista sitruunamarenkipiirasta 225 asteen uuninlämmössä noin viisi minuuttia tai kunnes marenki on saanut vähän väriä.

Viikonlopun saldona syntymäpäivien juhlintaa, shoppailua ja useampi salitreeni


Viikonloput tuntuvat loppuvan ennen kuin ne edes kunnolla alkavatkaan. Mikä siinä oikein on, kun tunnit eivät mitenkään riitä kaikkeen, mitä haluaisi tehdä? :D Aikaisten herätysten vuoksi uhmasin nukkuvani sekä lauantaina että tänään super pitkät päikkärit. No ei onnistunut kumpanakaan päivänä, koska oli niin paljon kaikkea muuta kivaa. Ei vaan malttanut!

Käytiin viikonlopun aikana peräti pariin otteeseen kuntosalilla. Olen kyllä enemmän kuin yllättynyt, sillä olen yhtäkkiä päässyt kunnon salimoodin. Välillä ei millään huvittaisi treenata, ja sitten välillä on näitä päiviä, kun oikein himoitsee salille pääsystä. Helpottaa huomattavasti, kun ei tarvitse suunnitella treenejä, vaan lähtee silloin kun siltä tuntuu. // Ja tietty burgereita urheilun vastapainoksi! // Lauantaina innostuttiin myös käymään kaupungilla tai tarkemmin ottaen Sokoksen 3+1 päivillä. Mukaani lähti tarjouksesta paljon hypetetty hopeashampoo, uudet nahkasormikkaat ja söpö käsitiskiaine. Ajattelin lisätä nesteen loputtua pumppupulloon Fairya, sillä onhan toi paljon kivemman näköinen kuin perus tiskiaineputeli.


Lauantai-illasta mentiin juomaan S-ryhmän tarjoama viinipullo Niklaksen syntymäpäivien kunniaksi. Samalla pelattiin muutama kierros biljardia, jonka yllättävää kyllä, meikäläinen vei 3-1. Tuuria vai ei ..  Ilta huipentui saunavuoroon, joka on oikeasti aina yksi viikonlopun kohokohdista. Me molemmat rakastetaan saunomista, joten tulevasta kodista on ehdottomasti löydyttävä sauna hah! // Tänään aamusta kävin hakemassa aamulenkin yhteydessä brunssitarpeita. Croisantteja, melonia, rahkaa, tuoremehua ja tietty iso kuppi kahvia! Ajatella, että ensimmäisiä syntymäpäiviä juhlittiin yhdessä Niklaksen täyttäessä 17, jolloin järjestin yllätyssynttärit meillä kotona vanhempieni luona. Tänään tuli 27-vuotta täyteen. On tässä molemmat vähän muututtu, ja hyvä niin. ♡

Oikein ihanaa tulevaa viikkoa!

Uutta työrintamalla


Olen tehnyt satunnaisesti töitä koko yliopistossa opiskelun ajan. Loppuvuodesta pääsin tekemään jonkun verran opettajan sijaisuuksia myös täällä Joensuussa. Työkokemus omalta alalta ja pieni lisätienesti ei ole ikinä pahitteeksi. Koulu menee toki aina edelle, mutta nyt kontaktiopetusta on niin harvoin ja kandin kirjoittaminen on hyvällä mallilla, joten töille on hyvin aikaa. Alkuvuodesta en kuitenkaan pystynyt ottamaan vastaan muutamia sijaisuuksia jo sovittujen menojen takia, joten tuntui ettei sen takia tullut enää kyselyjä. Alkoi jo vähän ahdistamaan, kun oli tottunut siihen, ettei tarvitse pelkillä tuilla kituutella :D

Alkuviikosta sain positiivisen soiton ystävältäni, kun hän kysyi minua lastentarhaopettajan sijaiseksi reilu viikon ajalle. Hauskaa, sillä tästä puolesta minulla ei ollutkaan minkäänlaista aiempaa kokemusta. Vähän jopa jännitti, mutta vain ja ainoastaan hyvällä tavalla. Lapset ovat ihanan aitoja. Kun yläkoululaisia saa olla huomauttamassa kiroilusta, lasten kohdalla se kohdistuu enemmänkin rään tai likaisen lumen syöntiin. On heidän kanssaan silti mahtava työskennellä ja hienoa päästä kokeilemaan erilaisia hommia. 


Seuraavana päivänä sain lisää sijaisuuksia yläkoulun puolelle tämän pestin loputtua, joten turhaa tässä tuli taas stressattua. Toisinaan tekee myös ihan hyvää vain olla. Nämä ensimmäiset pari päivää ovat menneet uusiin tapoihin ja lapsiin sekä aikuisiin tutustuessa, mutta tästä on hyvä jatkaa ensi viikolla. Nyt aion heittäytyä täysillä viikonloppumoodiin. Luvassa  on ainakin Niklaksen syntymäpäivien juhlintaa. Oikein rentouttavaa viikonloppua jokaiselle :)

Tämän vuoden projekti: suorat hampaat Invisalignilla

Yhteistyö Joensuun Hammaskeskuksen kanssa: hoidosta saatu alennusta blogipostausta vastaan.


Jokaisella meistä on omat epävarmuutemme, jotka häiritsevät elämäämme enemmän tai vähemmän. Itselläni yksi suurimmista epävarmuuksistani ovat olleet hampaani, jotka ovat sekä ylä- että alapuolelta vinot ja osittain limittäin. Lapsena minulle suunniteltiin perinteisten rautojen laittamista, mutta koska purentani oli kuitenkin ok, en ikinä saanut rautoja julkisella puolella. 

En onneksi muista, että minua olisi koskaan kiusattu hampaitteni takia, vaikka vitsillä olen niitä itsekin aina toisinaan sanonut jäniksen hampaiksi. Välillä tavallaan hyväksyin epätäydelliset hampaani, välillä ne taas aiheuttivat aikamoista itseinhoa.


Olisin luultavasti muuten hankkinut raudat jo aiemmin, mutta jotenkin ne aina unohtui enkä ollut kamalan innoissani niistä perinteisistä raudoista.. Kuulin ensimmäistä kertaa Invisalign oikomishoidosta noin muutama vuosi sitten, mutta silloin en kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Tiesin ainoastaan, että kyseessä oli jokin uudenaikainen ja huomaamattomampi tapa oikoa hampaita. Vähän yks kaks innostuin alkuvuodesta ottamaan aiheesta enemmän selvää. Se oli menoa sitten, vaikka alkuun epäröinkin aika paljon!


hampaiden oikominen

"Invisalign on huomaamaton ja hellävarainen tapa oikoa hampaita ilman kiinteitä kojeita. Läpinäkyvät kalvot eivät juuri erotu suusta, ja ne poistetaan ainoastaan syömisen, juomisen ja hampaiden harjauksen ajaksi. Suositeltavaa olisi pitää muotteja suussa noin 22 tuntia vuorokaudesta. Oikomishoidon kesto riippuu lähtötilanteesta, mutta tyypillinen kesto on noin 7–12 kuukautta. Kalvot vaihdetaan uusiin aina 1-2 viikon kuluttua eli sitä mukaa, kun hampaat alkavat vähitellen liikkua."

invisalign suomi

Pyysin kahdesta eri paikkaa kustannusarviot ja valitsin lopulta Joensuun Hammaskeskuksen. Tulin siihen tulokseen, että mikäli ryhtyisin oikomisprosessiin, olisi se helpompi toteuttaa asuinpaikkakunnallani. Joensuussa ei ole montaa tähän oikomishoitoon erikoistunutta hammaslääkäriä, ja päästessäni keskustelemaan hammaslääkärini Toni Salomiehen kanssa, alkoi epävarmuuteni hälvenemään. Keskustelimme Tonin kanssa parikin kertaa kaikesta oikomiseen liittyvästä ja omista epäilyksistäni. Olen sellainen ihminen, joka haluaa tietää etukäteen kaikkien positiivisten asioiden lisäksi myös haittapuolet tai ainakin mahdolliset sellaiset. Näin ei pitäisi tulla ikäviä yllätyksiä, oli kyseessä mikä asia tahansa.

Kun olin päättänyt lähteä prosessiin mukaan, varasin ajan suun röntgenkuviin. Samalla kerralla kuvasimme myös kaikki hampaani, joiden pohjalta hammaslääkäri tekee aina yhteistyössä Invisalign asiantuntijoiden kanssa jokaiselle yksilöidyn hoitosuunnitelman. Tässä menee yleensä noin 1-2 viikkoa. Jo viikko kuvausten jälkeen sain soiton, että hoitosuunnitelmani oli saatu valmiiksi. Jännitin tätä tapaamista hirveästi, sillä kuvissa huomasimme molempien yläviisurien olevan aika huonossa asennossa. Onneksi viisaudenhampaita ei ollut pakko poistaa, joten hyväksyttyäni suunnitelman, laitettiin muotit tilaukseen ja viikko myöhemmin pääsin aloittamaan tämän vuoden suurimman projektin.
Suorat hampaat oikomishoito
Ensimmäiset pari päivää oli aikamoista totuttelua, vaikka homma lähti rullaamaan omalla painollaan paljon helpommin kuin olin kuvitellut. Mitään kovin suuria hammassärkyjä en ole kokenut, mutta ensimmäisinä päivinä kalvot hankasivat ikeneni auki. Viilasin kynsiviilalla terävimpiä kohtia ja 4-5 päivän kuluttua kaikki haavaumat olivat hävinneet ja nyt suu on tottunut kalvoihin. Tällä viikolla vaihdan muotteihin numero 2, joten sitten on enää 21 paria jäljellä. 

Mikäli Invisalign alkoi kiinnostamaan, niin esimerkiksi täältä voit lukea oikomisesta lisää. Suosittelen myös rohkeasti varaamaan maksuttoman hoitoarvioinnin esimerkiksi Joensuun Hammaskeskukseen, mikäli oikominen kiinnostaa vähänkään! Ei siinä ainakaan mitään menetä - ryhtyi tähän projektiin tai ei.

Ps. Tulen tämän projektin aikana jakamaan muutamia postauksia ja kertomaan rehellisesti tarkemmin omista kokemuksista ja huomioista näiden kuukausien aikana. Olen jo jonkun verran saanut kysymyksiä, mutta jos teillä heräsi jotain kysyttävää, niin laittakaa ihmeessä viestiä. Kokoan sitten niistä sellaisen kysymys-vastaus -postauksen :)

Ajauduttiin J.Karjalaisen keikalle



Tästä viikonlopusta tulikin hauska, vaikka meillä ei ollut alkuun minkäänlaisia suunnitelmia. Tarkoitus oli raapustaa vähän kouluhommia ja urheilla eli sellaisia perusjuttuja. Niklaksella loppui kausi vähän aikaa sitten, joten tuntui ihan hassulta olla pitkästä aikaa koko viikonloppu yhdessä.

Me tykätään käydä perjantaisin kaupassa ostamassa erikseen viikonloppuruoat. Tykätään silloin valmistaa jotain vähän "parempaa" ruokaa, jotain joka vaatii enemmän vaivaa ja aikaa. Perjantaina teimme herkullista risottoa ja kokeilimme ensimmäistä kertaa creme bruleeta. Pakko tehdä toistekin, nam!



Päivästä bongattiin jonkun myyvän Facebookissa lippuja Lunta Ilosaaressa tapahtumaan perjantaille. Pääesiintyjänä oli J. Karjalainen, joten ostettiin liput reilu kympillä ja päätettiin lähteä käymään katsomaan millaisesta tapahtumasta oli kyse. Ilosaareen oli pystytetty iso lämmitetty teltta ja porukkaa oli ihan kivasti liikkeellä, vaikka tällaiset tapahtumat kuuluvat mielestäni enemmän kesään. Ennen J. Karjalaista oli stand upia ja muutama itselleni tuntematon bändi. Stand upista tuli sellainen fiilis, että pakko päästä katsomaan uudestaan!

En ole mikään älytön J. Karjalaisen fani, vaikka tykkäänkin joistain hänen vanhemmista biiseistään. Harmi, että reilu tunnin esiintymisen aikana melkein kaikki kappaleet olivat uudelta levyltä. Enhän mä osannut niitä yhtään, joten fiilistelin ja kuuntelin vaan. Meillä oli kuitenkin kaiken kaikkiaan hauska ilta ja puolen yön jälkeen hipsittiinkin jo kotiin nukkumaan.

Miten teidän viikonloppunne sujui?

Tervetuloa uuteen blogiini - 10 faktaa minusta

Follow my blog with Bloglovin

Kun sain kuulla Starboxin eli entisen blogikotini lopettavan, iski ensin pieni epätoivo. Minne minä ja minun blogini siirtyisi? Oli selvää, että halusin jatkaa kirjoittamista, sillä nautin suunnattomasti valokuvaamisesta ja kirjoittamisesta. Tästä on tullut vuosien aikana niin tärkeä harrastus, ettei lopettaminen ollut edes vaihtoehto. Blogini siirtyi loppujen lopuksi takaisin tänne mistä aloitinkin, Bloggeriin.

Mutta olitpa sitten vanha tai uusi lukija, niin tervetuloa. ♡ Blogini entinen nimi Smiling Forever sai myös siirtyä menneisyyteen. Tuntui, että nyt oli samalla hyvä aika tehdä pieni muutos sen suhteen. Joku voisi kutsua uutta nimeä tylsäksi, mutta itse pidän siitä, koska se kuvastaa minua parhaiten. Mutta kuka tämä Suvi Maria oikein on?

1. Olen 24-vuotias kotitalousopettajaopiskelija, joka teki opettajan haaveistaan totta vuonna 2016, jolloin aukeni koulupaikka Savonlinnasta. Koulua on jäljellä vielä noin kaksi vuotta.

2. Kerkesimme asumaan Savonlinnassa kaksi vuotta, kunnes kampus päätettiin lakkauttaa ja siirryimme viime keväänä Joensuuhun. Savonlinnasta sain itselleni uuden ystävän, mutta muuten kaupunki ei jättänyt kovin suurta kaipuuta. Joensuusta on tullut vajaa vuoden aikana rakkaampi ja kaupunki on myös kotoisampi. Vähän samanlainen kuin synnyinkaupunkini Mikkeli.

3. Asun Joensuussa poikaystäväni tai paremminkin kihlattuni Niklaksen kanssa. Olemme seurustelleet 10 vuotta ja siitä olleet reilu kaksi vuotta kihloissa. Fun fact: Pääsimme molemmat opiskelemaan samaa alaa, vaikka kummatkin haimme ensisijaisesti luokanopettajiksi. Meidän elämää piristää pieni karvapallo nimeltä Zazu, joka täytti muutama päivä sitten 7-vuotta.

4. Zazun rotua kysytään aina aika-ajoin ja hän mittelspitz eli pieni saksanpystykorva. Olin haaveillut omasta koirasta ihan pienestä tytöstä lähtien ja 17-vuotiaana toteutin tämän pitkäaikaisen unelmani. Päivääkään en vaihtaisi. Olen niin eläinrakas.

5. Näin kuvailisin itseäni viidellä sanalla: empaattinen, herkkä, rakastavainen, mietteliäs ja matkustelua rakastava. 
6. Olen aikamoinen kotihiiri, joten koen olevani enemmän introvertti. Nautin kyllä ihmisten seurasta, mutta sen vastapainoksi kaipaan paljon yksinoloa. Yksin tykkään mm. käydä kuntosalilla, lenkkeillä, lukea blogeja ja katsoa televisiota.

7. Olen maailman huonoin harrastamaan. Ainoa harrastus, joka on pysynyt elämässäni vuosikausia, on kuntosalilla treenaaminen. Nyt olen käynyt kerran viikkoon pilateksessa parin kuukauden ajan ja kovasti pyrin siihen, että jatkaisin tätä kesään saakka. Nuorempana olen kokeillut kaikkea tanssista, uintiin ja lumilautailuun. Mikään ei kuitenkaan pysynyt elämässäni vuotta tai kahta pidempään. Kyllästyn välillä turhankin nopeasti. Oli kyse sitten harrastuksesta, ruoasta tai kodin järjestyksestä. Järjestys kotona vaihtuu useamman kerran vuodessa, hups!

8. Vaikka pyrin elämään mahdollisimman paljon hetkessä, minulla on hyvä tunne tulevaisuudesta. En osaa sanoa, minne tie vie koulun päättymisen jälkeen. Välillä unelmoin ainakin muutaman vuoden asumisesta pääkaupunkiseudulla, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. Jotenkin ihanan kutkuttavaa, kun kaikki on vielä tavallaan auki eikä ainakaan toistaiseksi ole suurta stressiä asiasta.

9. Olen erityisen läheinen perheeni kanssa. Minulla on ainoastaan yksi sisarus, pikkuveli. Elämääni kuuluu myös kourallinen rakkaita ystäviä, jotka tosin asuvat nykyään eri puolilla Suomea. <3

10. Saamme Niklaksen kanssa toisinaan kysymyksiä, että miten jaksamme katsoa toisiamme niin koulussa kuin kotonakin. Olemme itse asiassa olleet ennen opintoja myös samassa työpaikassa hetken aikaa. Mutta meille tämä ei ole ollut vaikeaa, sillä yhteisen arjen lisäksi molemmilla on omat harrastuksensa eikä se, että ollaan esimerkiksi kotona tarkoita, että kaikki asiat tehtäisiin yhdessä. Me vaan nautimme toistemme seurasta ihan hurjasti ja se, jos mikä on aika upeaa.


Nyt mä haluaisin kuulla, ketä siellä ruudun toisella puolella on! :)

6 x Kuvaa tiistailta


Mikä ihana auringonpaiste ulkona taas on! Eilinen oli jollain tapaa mukavan tavallinen tiistai, joten innostuin pitkin päivää napsimaan muutamia kuvia sekä puhelimella että kameralla. Kurkistetaanpa siis näihin otoksiin:

7,5kg täyttä rakkautta. Meidän rakkauspakkaus täytti eilen 7-vuotta, joten vietettiin syntymäpäiviä aamusta iltaan heh. Välillä ihmettelen suuresti elämän kulkua ja sitä, miten Zazu sattui tulemaan meille juuri oikeaan aikaan. Elämäni parhain päätös, jota en ole katunut pätkääkään. <3


Aamupäivästä oltiin pari tuntia koulussa ja samalla käytiin syömässä edullista lounasta. Esiteltiin meidän kandidaatin tutkielman tutkimussuunnitelma, jonka aiheena on alle 30-vuotiaiden pariskuntien rahankäytön jakautuminen. Tutkimuksen aiheena on selvittää, aiheuttaako rahankäytön jakautuminen paljon erimielisyyksiä ja toteutuuko tasa-arvo pakollisten menojen maksamisessa. Jos sua kiinnostaa vastata tähän lyhyeeseen kyselyyn (tapahtuu anonyymisti), niin tästä pääset itse lomakkeeseen. 


Instagramissa mua seuraavat (@suviparkkinen) tietävätkin, että olen aloittanut hampaiden oionnan vähän aikaa sitten. Eilen hypin riemusta, kun tajusin, että kaikki ensimmäisinä päivinä ilmestyneet haavaumat suussa olivat hävinneet kokonaan. Muotit eivät hankaa enää mistään kohdasta ja hammassärky on 99% kadonnut. Kerron tarkemmin tästä tämän vuoden projektistani ensi viikolla!


Mun piti keksiä jotakin helppoa ruokaa broilerista illaksi. Jos ja kun tekee arkena mieli jotain hyvää, helppoa ja nopeaa - kanaruisburgerit pelastaa. Todettu jo muutaman kerran aiemminkin :D


Hiuspannat ovat nousseet aikamoiseksi hitiksi ja itsekin hurahdin tähän villitykseen hetki sitten. Löysin kauniin yksinkertaisen ja helposti yhdistettävän hiuspannan Glitteristä. Mitä mieltä te olette tästä trendivillityksestä, yes or no


Ei päivää ilman ulkoilua. Vaikka hetkellisesti näytti siltä, että kevät saapuu kovalla rytinällä, niin onhan tässä tullut pientä takapakkia. Nyt vaan toivotaan, että lämpöasteet tulisivat takaisin ja lumi alkaisi vähitellen sulaa. Joensuussa ei ole nimittäin tällä hetkellä asfaltista tietoakaan ja pakkastakin on ollut ihan reilusti.

Nyt päikkäreille ennen iltasalia - huippua keskiviikkoa <3

Ihana kamala ferritiini


Olen tässä viimeisen reilu puolen vuoden aikana käynyt pariin kertaan labrakokeissa tarkistamassa tiettyjä arvoja. Vajaa vuosi sitten mennessäni valittamaan monta vuotta jatkuneesta väsymyksestä ja eräänlaisesta kuplassa elämisestä, sain ensimmäisen kerran lähetteen ferritiinien mittaukseen. Silloin ei edes tarvinnut ehdottaa mitään labrakokeita, vaan sairaanhoitaja määräsi suoraan ns. täydelliseen verenkuvaan. Samalla rajattiin ulkopuolelle mm. kilpirauhasen vajaatoiminta, keliakia ja diabetes.

Ensimmäisellä kerralla hemoglobiinini oli peräti noin 150, mutta ferritiini, joka kuvaa kehon rautavarastoja oli 9. Viime aikoina ferritiinistä on puhuttu ns. muoti-ilmiönä, joten tuntuu että viitearvot vaihtelevat ja etenkään yleislääkärit eivät oikein ole aiheesta enää perillä. Tällä hetkellä Terveyskirjaston päivitetyn tiedon mukaan ferritiinit ovat viitearvoissa ollessaan 5–100 µg/l, joissakin paikoissa puhutaan alimmillaan 10 ja jotkut kehottavat sen olevan yli 50 jne. Todella moni lääkäri luottaa myös pelkkään hemoglobiiniin, joka on vähän harhaanjohtava tässä asiassa. Mikä sitten on totta, on vaikea sanoa..



Lyhyesti sanottuna ferritiini on siis raudan varastoproteiini. Raudanpuute voi aiheuttaa monia oireita, kuten jatkuvaa väsymystä, kalpeutta, hengästymistä, hiusten lähtöä jne. Itse voisin nukkua helposti 12h ja siihen päälle vielä päiväunet, treenistä palautuminen on todella harvinaista ja jalkoja pakottaa usein. Lisäksi hapenottokykyni on aika huono, vaikka pyrin harrastamaan vähintään pari kertaa viikossa urheilua, jossa hengästyisin kunnolla. Melkein koko ajan tuntuu, että eläisi pienessä sumussa, vaikka onneksi mukaan mahtuu myös joskus niitä vähän parempia päiviä.

Noin 3,5kk rautakuurin jälkeen, ferritiiniarvoni olivat nousseet 24. Lääkärin mielestä minun kannatti nyt lopettaa raudan syöminen. Tämä tuntui hämmentävältä, sillä vaikka arvot ovat viitteissä, niin silti ne ovat aika matalat. Luulisi, että pian lopettamisen jälkeen oltaisiin taas lähtötilanteessa, koska eihän rautavarastot ole vielä täynnä - ei edes lähellä sitä. Olen kuitenkin normaali sekasyöjä, joten tuskin rautavarastot täyttyisi yhtäkkiä ilman ylimääräistä rautaa.


Halusin kuulla henkilökohtaisesti lääkärin mielipiteen aiheesta, joten tänään minulla oli aika YTHS:llä. Tämän vanhemman rouvan mielestä ferritiini on kuulemma turha arvo, jota ei kannata tuijottaa eikä mitata, jos hemoglobiini on ok. Pari vuotta sitten, kun hemoglobiinini oli 109 (eli anemian puolella), asiaa ei tutkittu enempää. Ärsyttävää, sillä enää ei oikein tiedä mihin uskoisi. Joidenkin lääkäreiden ja asiantuntijoiden mukaan ferritiini on erittäin luotettava ja tärkeä mittari ja jotkut taas ovat ihan toista mieltä. Lääkäriltä sain ohjeeksi alkaa heräämään samalla, kun annan Zazulle aamuruoan klo 6-7 aikaan ja tyytymään siihen, että saatan kärsiä kroonisesta väsymyksestä, jolle ei tietysti voi mitään. Saattaa myös olla mahdollista, että unenlaatuni on niin huono, että en saa pitkistä yöunista huolimatta levättyä riittävästi.

Nämäkin olisi helpompi hyväksyä, jos asiasta voisi olla varma. Siis, ettei omalla käytöksellään voi saada minkäänlaista apua ja helpotusta. Ei edes pitämällä rautakuureja.

Sinänsä itse uskon lukemani ja kuulemani perusteella siihen, että matalat ferritiiniarvot vaikuttavat varmasti ihmisen hyvinvointiin. En voi toisaalta kieltää sitä, etteikö unenlaadussani olisi parantamisen varaa. Toisinaan heräilen useasti, joten unenlaatuni on silloin kovin katkonaista. Nyt mietin, että jatkanko raudan syömistä lääkärin "kiellosta" huolimatta vai mitä teen.. Voihan ferritiini!


Suosittelen muuten liittymään Facebookin Raudanpuute -ryhmään, mikäli aihe koskettaa sinuaSieltä on päässyt lukemaan eri lääkäreiden mielipiteitä ja ohjeita asiaan liittyen sekä tietysti ihmisten omakohtaisia kokemuksia, joista voi saada vertaistukea. Oletteko te kärsineet matalasta ferritiinistä? Miten olette hoitaneet sen kuntoon?

Rento viikonloppu kotona ja sarjasuositus Netflixistä



Maanantai on alkanut vähän tahmeasti - liekö rento viikonloppufiilis jäänyt päälle heh.. Perjantaina päivittelinkin tänne blogin puolelle sen päivän kuulumisia, kun kävin mm. yksin kahvittelemassa. Niklas oli koko viikonlopun taas pelailemassa, joten mä kulutin aikaani lähinnä kotona hääräillessä niitä näitä. Innostuin mm. tekemään pizzaa, käymään salilla ja katsomaan MM-hiihtojen lisäksi Netflixissä hehkutettua sarjaa nimeltä Dirty John.


Olin lukenut, että sarja olisi jollain tapaa aika karmiva, koska se perustuu osittain tositapahtumiin. Aloitimme katsomaan tätä yhdessä lauantai-iltana, mutta koska parin jakson jälkeen Niklas menetti kiinnostuksensa ja nimesi sen enemmän naisten sarjaksi, jouduin jatkamaan yksin. Dirty John ei siis loppujen lopuksi ollut mitenkään niin kamala, että olisin menettänyt yöuneni. Siitä kuitenkin teki todella mielenkiintoisen ja koukuttavan se, että sarjan tapahtumat olivat ainakin osittain totta. Ahmin siis viikonlopun aikana tämän sarjan kokonaan Netflixistä, hups! 
Viime viikkoina olen myös yrittänyt saada uutta blogia valmiiksi. Päädyin siihen tulokseen, että siirrän ainoastaan osan parin vuoden takaisista postauksista uudelle alustalle. Lähinnä siis ruoka- ja matkustelujuttuja, joista on myös jatkossa ns. hyötyä. Älkää siis säikähtäkö yksipuolista sisältöä, sillä blogissani tullaan kyllä tulevaisuudessa näkemään paljon muitakin aiheita. Olen alustavasti kaavaillut avaavani uuden sivuston maaliskuun puolessa välissä, mutta tulen infoamaan teitä tarkemmin, kun tarkka päivämäärä on selvillä. :)
Nyt pakkaan salikamppeet reppuun ja lähden sinne herättelemään itseäni. Mukavaa uutta viikkoa!