Minkälaista on opiskella kotitaloustieteitä?

Kotitaloustieteen opiskelukokemuksia

Nuorempana näkemykseni yliopisto-opiskelusta oli todella erilainen verrattuna tähän päivään. Silloin kuvittelin opiskelun olevan todella haastavaa ja aikaavievää. Elin siinä uskossa, ettei minusta välttämättä olisi tämän takia yliopistoon, saati että pääsisin sinne sisään. Kun jossain vaiheessa olin 100% varma, että haluan opettajaksi, unohdin kaikki nuo ajatukset. Sisään pääsin useamman yrittämisen jälkeen, joten helppoa se ei ollut. Etenkin kun yo-paperini eivät olleet parhaimmasta päästä. Kaikki oli siis soveltuvuuskokeen varassa, ja lopulta minut hyväksyttiin pelkästään sen perusteella kotitaloustieteen puolelle.

Nyt kohta 2,5 vuotta yliopistoa käyneenä voin sanoa, että kaikista vaikein vaihe on kouluun sisäänpääseminen. Tämä on tietysti oma näkemykseni ja korostan, että kyseessä on nyt kasvatustieteiden (ja tietysti nimenomaan kotitaloustieteen) puoli. Nyt pakerran kandin parissa, joka on lähtenyt ihan hyvin käyntiin alkukankeuden jälkeen.


Minkälaista on opiskella kotitalousopettajaksi?
Kursseilla on usein 80% läsnäolopakko. Meillä oppitunnit koostuvat siis usein luennoista/suurryhmistä ja pienryhmätunneista. Kursseina on vähän kaikkea. On puhtaanapitoa, ruoanlaittoa, kuluttajuutta, englantia, ruotsia, puhe- ja kirjoitusviestintää, harjoitteluja, tutkimuksia, teknologian hyödyntämistä jne. Kurssista riippuen on paljon on ryhmä- ja paritehtäviä, esseitä, tenttejä. Sitten on myös puheita, esitelmiä, opetustilanteiden harjoittelua, raportin laadintaa ja tietysti tutkimuksien tekemistä.
Koulupäivät eivät ole ensimmäistä vuotta lukuunottamatta pitkiä. Paitsi, jos opiskelee pääaineena muuta kuin kotitaloustiedettä. ;) Esimerkkinä 2.vuoden syksy, kun vähimmillään meillä oli koulua 2h ja enimmillään ehkä 15 tuntia viikossa. Keväällä meillä oli koulua noin 20 tuntia viikossa, joka sekään ei ole kovinkaan paljoa. Tietysti samaan aikaan ovat käynnissä sivuaineopinnot. Terveystieto käydään etänä, joten kontaktiopetusta ei ole, vaan itse tulee aikatauluttaa kurssit ja tehtävät yms. Näin 3.vuonna on vähän sama juttu, eikä keväällä koulua ole kuin 1-2krt kuussa.


Toinen opiskeluvuosi on siinä mielessä erilainen muihin verrattuna, ettei silloin ole ollenkaan varsinaista harjoittelua. Toisena opiskeluvuotena alkaa myös sivuaineopinnot (60 op), jotka on tarkoitus käydä kahden vuoden aikana. Itse kävin terveystiedon perusopinnot jo ennen yliopisto-opiskelua, joten nyt viimeistelen aineopintojani.
En ole kokenut opintojani mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeiksi. Yhden kurssin tenttiä en läpäissyt ensimmäisellä yrittämällä, joten se on ollut luultavasti vaikein kurssi. Toisaalta luin uusintaan huomattavasti enemmän ja sain siitä 5. Meidän alalla pääsee pitkälle maalaisjärjellä. Ehkä eniten harmaita hiuksia aiheuttaa tämä yliopistoon kuuluva tieteellisyys, jota en aina ihan ymmärrä. Tutkimuksen tekemiseen liittyvät kurssit ovat siis aika hepreaa ja jopa suoraan sanottuna tylsää..
Jos teitä oikeasti kiinnostaa jokin ala yliopistossa, mutta ajatus siellä opiskelusta pelottaa, niin älkää sen takia unohtako haavettanne! Ihan varmasti pärjäätte opinnoissa. Jos teille heräsi jotain kysyttävää, niin heittäkää ihmeessä kommenttia. Vastailen parhaani mukaan :)