Mikä tekee kodista kodin?



Hei vaan! Ah, kuinka ihanalta tuntui eilen päästä omaan kotiin ja omaan sänkyyn. Ja tietty oman rakkaan kainaloon. Olen tässä hetken aikaa pohtinut, miten hyvin koen kotiutuneeni Joensuuhun. Mulle tää asunto alkoi tuntua kodilta melkein heti, kun muutettiin tähän toukokuussa. Jos lapsuudenkotiani ei lasketa mukaan, niin tämä on neljäs asunto josta olemme tehneet kodin. Ja arvatkaa mitä - jokaikinen niistä on tuntunut siltä. Ehkä osittain se johtuu siitä, että meillä on ollut samoja huonekaluja ensimmäisestä yhteisestä kodista lähtien, joten ne tuntuvat niin "omalta". Tärkein syy lienee kuitenkin siinä, että ollaan aina saatu muuttaa yhdessä perheenä.



Uskon, että jos asuisin ihan yksin, voisi kotiutuminen viedä paljon kauemmin. Pelkästään toiselle paikkakunnalle muuttaminen toisen kanssa oli jo iso juttu. Entä jos olisi käynyt niin, että oltaisiin Niklaksen kanssa päästy opiskelemaan eri paikkakunnille ja jouduttu molemmat muuttamaan omiin kämppiin? Luulen, että siinä tapauksessa tämä ei tuntuisi vieläkään kodilta. Kodin tekee loppupeleissä siellä asuvat ihmiset, eläimet ja hetket. Toivon, että jonakin päivänä meillä on ihan oma koti, vaikka toki tämä vuokra-asuntokin ajaa asiansa tällä hetkellä oikein hyvin. Tännekin on aina ihan yhtä mukavaa tulla ja välillä oikein kaipaa juurikin sitä omaa sänkyä tai sohvan lempparinurkkaa.



Koti on itselleni ainakin maailman rakkain ja turvallisin paikka (oman rakkaan ja vanhempien kainalon lisäksi <3). Mitä koti merkitsee sinulle?