Featured Slider

Mistä on onnistunut viikonloppu tehty?

Olipa minulla onnistunut viikonloppu, jota olenkin tässä muistellut hymyssä suin. Olen muutenkin aloittanut uuden viikon hyvällä fiiliksellä, sillä juhlistimme sekä sunnuntaina että eilen 25-vuotis syntymäpäiviäni. Ei tunnu erilaiselta eikä tuo luku onneksi kuulosta pahalta - vielä haha!

Perjantai-illan vietin hyvän ystäväni Jennin luona. Otettiin pari lasillista viiniä, vaihdettiin pitkästä aikaa kasa kuulumisia ja tutustutettiin molempien koirat toisiinsa. Toivo on ihan hulluna toisiin koiriin, joten on ihana nähdä sitä riemun määrää, kun se pääsee toisten koirien kanssa leikkimään! En malta odottaa, että saadaan rokotusasiat kuntoon, jolloin ulkoillessa voi päästää haistelemaan toisia koiria. 

Lauantailta en löytänyt mitään kuvamateriaalia enkä edes rehellisesti muista, mitä tehtiin :D Niklas lähti pelireissulle, joten taisin olla koko päivän ihan vaan kotona. Aamusta pyörähdin nopeasti salilla, ja illasta puolestaan päästiin saunomaan. Kyllä viikonloppujen yksi kohokohdista on aina sauna!

Sunnuntaina Niklas puolestaan hemmotteli mua aamusta iltaan saakka. Olen himoinnut voileipäkakkua tässä jonkun aikaa, joten se oli syntymäpäivälahjatoiveeni. Päivästä käytiin myös kiertelemässä kauppoja, moikkaamassa ystäväni koiranpentua ja illasta sain vielä taivaallisen hyvän illallisen. Päivä huipentui karkki- ja sipsipusseihin sekä leffaan. Tällainen syntymäpäivä on niin mun mieleen <3 
Onnistunut viikonloppu ei siis vaadi mitään ihmeellistä. Rentoa olemista kotona villasukat jalassa, hyvän leffan tai sarjan katselua, kokkailua, ulkoilua ja rakkaiden kanssa vietettyä aikaa. 

Ihanaa tiistai-iltaa myös sulle! <3


Koiramamman elämää


Heips! Mistähän alottaisin? Olen ollut monta kertaa aloittamassa tätä postausta, mutta aina se on jäänyt. Lähes kaiken vapaa-ajan (tarkoittaa siis sitä, kun Toivo nukkuu :D) olen käyttänyt joko kodin siivoiluun tai muihin kotitöihin, päikkäreihin tai sohvalla löhöämiseen. Blogin päivittäminen ei ole ollut ensimmäisenä mielessä eikä toisaalta mitään kovin jännää ole tapahtunut. 

Koiramammana oleminen on yllättänyt. En muistanut, että voisin olla näin väsynyt tai että käteni ja varpaani olisivat niin kovilla haha. Toivo on ollut meillä pian kaksi viikkoa ja koko ajan kyllä helpottaa. Meillä nukutaan jo öitä ilman yöheräilyä, joka on IHANAA! Pidetään sormet ristissä, että Toivo on ymmärtänyt öiden olevan nukkumista varten. Helpottaa kummasti, kun ei tarvitse heräillä parin tunnin välein. Päikkärit on silti olennainen osa meidän päivää, jotta jaksaa taas.


Mutta kyllä meillä on ollut ihanaa. Rakastan tuota pientä riiviötä niin mahdottoman paljon. Meinaan olla vähän ylihuolehtivainen kaikesta ja äitini mukaan äidin vaistoni ovat heränneet. :D Yhtenä iltana Toivo aiheutti melkein sydänkohtauksen, kun näin sen syömässä ulkoillessamme jotain oransseja marjoja. Yhden onnistuin saamaan suusta pois, mutta koska mulla ei ollut varmuutta marjasta tai siitä, että oliko Toivo kerennyt syödä niitä enemmänkin, niin päätin soittaa eläinlääkärille. Päätettiin varmuuden vuoksi oksetuttaa Toivo, mutta silti pelotti koko yö. Onneksi mitään oireita ei ilmaantunut, joten selvittiin vain säikähdyksellä.. Taas tuli huomattua, että on nuo pienet nopeita.

Onneksi olen päässyt jo osittain myös takaisin omien rutiinien pariin. Ensimmäinen viikko tuli vietettyä 90 % kotona, joten nyt pääsee taas melko normaaliin tapaan käymään salilla, kaupassa tai koulussa. Osaa arvostaa kotona vietettyä aikaa pienen kanssa ihan eri tavalla. En kyllä vaihtaisi mistää hinnasta pois <3

Herkullinen kanttarelli-pekonipiirakka


Tänä syksynä meidän kanttarellisaldo jäi todella köyhäksi eikä käytännössä löydetty sieniä lainkaan. Viime vuonna käytiin parikin kertaa myös täällä Joensuussa etsimässä sieniä - tosin tuloksetta. Tänä vuonna saldo jäi osittain kiireen ja osittain kai myös melko kehnon sienisadon myötä nollaan. Onneksi äitillä oli vähän kanttarelleja pakkasessa, joten sain tehtyä yhtenä viikonloppuna kanttarelli-pekonipiirakan, joka on ehdottomasti yksi lempparipiirakka! Tässä siis reseptiä :)

KANTTARELLI-PEKONIPIIRAKKA

pohja
100 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
2 rkl vettä

täyte
150 g pekonia
1 punasipuli
noin 500 g kanttarelleja
nokare voita
200 g kermaviiliä
2 kananmunaa
2 tl suolaa 
ripaus mustapippurirouhetta
1 dl juustoraastetta


1. Nypi huoneenlämpöinen voi, jauhot ja suola. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina piirakkavuokaan. Esipaista piirakkapohjaa 200 asteisessa uunissa 8 minuuttia. 

2. Pilko ja paista pekoni rapeaksi. Siirrä ne lautaselle. Puhdista ja paloittele sienet ja punasipuli pieneksi. Paista sieniä ja pilkottuja sipuleja voissa niin kauan, että neste haihtuu sienistä. Mausta suolalla.

3. Kaada sienet ja pekoni vuokaan.

4. Sekoita kulhossa kermaviili, mustapippurirouhe ja kananmunat. Kaada täyte vuokaan ja ripottele päälle juustoraastetta.

5. Kypsennä piirakkaa vielä 200 asteisen uunin alatasolla noin 30-40 minuuttia. 

Tervetuloa kotiin Toivo



Perjantaina oli pitkään odotettu päivä, kun päästiin hakemaan Toivo kotiin 7,5 viikon iässä. Toivo on siis oranssi-soopeli mittelspitz, joka oli jo pentuna paljon isompi kuin siskonsa. Saas nähdä, miten iso tästä meidän pienestä tulee. Tällä hetkellä painoa on jo kolme kiloa!

Toivo on ollut alusta alkaen tosi reipas ja utelias. Ollaan oltu ihan ihmeissämme, kun Toivo ei ole lainkaan itkenyt, ja oli tosi nätisti peräti 6 tunnin ajomatkan! Oltiin viikonloppu Mikkelissä vanhempieni luona, sillä haluan että Toivolla on yksi tuttu paikka pienestä pitäen ja toisaalta omat vanhemmat ja veli ovat myös super innoissaan pienestä, joka on aivan ihana asia. Voipi olla, että jo ensi vuonna mekin muutetaan Joensuusta jonnekin muualle valmistumisen häämöttäessä lähempänä. :)

Viime päivien aikana ollaan tutustuttu moniin uusiin asioihin, ihmisiin ja paikkoihin. Mikään ei ole tainut aiheuttaa yhtä suurta ihmetystä ja jännitystä kuin lattiakaivon ritiläkansi :D Täällä ollaan siis oikeasti tosi rohkeita. Toivo osaa jo melko hyvin istua ja käydä maahan. Tällä hetkellä harjoitellaan irti päästämistä (puruvimma on todella suuri kaikkea kohtaan!), omaa nimeä ja yksinoloa. Hihnassa kulkeminenkin on sujunut ensimmäisestä päivästä lähtien yllättävän hyvin. Huomaa, että kasvattaja on totutellut moniin eri asioihin, joka on tietysti huippu juttu!

Jos kiinnostaa enemmän nähdä meidän päivää ja kuulumisia, niin suosittelen seuraamaan mua Instagramissa @suviparkkinen. Palaillaan taas pian <3